Kohti ääretöntä ja sen yli

Lento Miamiin kesti noin 11 tuntia, melko pitkä keikka, ajatella että joku tekee lentämistä jopa työkseen. Alkumatkasta tuntui vähän haikealta, kun ajatukset palasivat keväiseen reissun suunnitteluun. Leffa pyörimään ja ajatuksia eteenpäin. Toy Story 4 oli hauska ja sopivan kevyt. Ilon kautta! Lennolla tarjottiin pari ruokaa; lihapullia ja munakasta. Muuten aika kului kävellen koneen käytävillä ja kevyesti torkkuen. Vihdoin renkaat koskettivat jälleen maanpintaa. Tämän jälkeen noin tunti seisoskelua passijonossa. Laukut hihnalta ja autovuokraukseen. Kentällä näkyi muitakin pyörälaukkujen kanssa. Ehkä se kisatunnelma sieltä pikkuhiljaa hiipii! Auto alle ja kohti pohjoista. Eka yö Fort Piercessä Days Inn hotellissa. Matkaa lentoasemalta kisapaikalle Panama City Beachiin on 957km, joten oli järkevää ajaa vielä 200km illalla. Unta ei tarvinnut kauaa houkutella. Hotellissa perinteinen amerikkalainen aamupala. Valkoista leipää, muroja ja pannukakkuja. Aamupalan jälkeen laukut autoon ja ete...

Lähdön mystiikkaa, josta tehty myös monia lauluja; laukussa leipää ja piimää vaan, taivaalta tähden valitsen ja sitä seurailen, jos ei koskaan lähde on niin vaikea palata ja on sitä menty myös Joensuusta länteen ja Kuopiosta pohjoiseen. En tiedä tuleeko tästä reissusta laulua, vaikka jokainen ihminen on laulun arvoinen. Laukut kainaloon ja menoksi. Auto on huollossa joten julkisilla kentälle. Taas menee yksi ovi selän takana kiinni. Tarkistan, avain taskussa. Onneksi ovessa on saranat niin on myös mahdollista että se vielä aukeaa tulevaisuudessa. Ja ei, ei laukussa ole leipää eikä piimää. Hukka on syönyt sykevyön, joten rannemittaukseen on luotettava. Muuten kaikki tarpeellinen pitäisi olla mukana. Kentällä ei oo ruuhkaa. Täällä itketään, täällä nauretaan, täällä jännitetään. Itsellä on kiireetön, rauhallinen ja levollinen olo. Vielä ei jännitä, ehkä se vielä tulee kun kilpailu lähestyy. Toisaalta ei oo mitään asetettua tavoitetta niin se saattaa osittain syödä jännitystä pois. N...

Tahdon, tahto, tahtoa. Paljon on vettä virrannut Vantaanjoessa viime päivityksestä. Viimeinen kaksi ja puoli vuotta ovat tarjonneet suurta rakkautta, suurta luopumista, suuren määrän valheita, suuria tunteita, suuria odotuksia ja suuria pettymyksiä. Taaksepäin kun maailmaa katsoo, niin todella monta asiaa olisi pitänyt tehdä toisella tapaa ja osan jutuista jättää jopa tekemättä. Kuitenkaan näitä ei pääse muuttamaan. Nykyhetki on se mihin vaan voi vaikuttaa. Elämä on yhtä oppimisen ja kasvun aikaa, sillä tiellä ollaan edelleen. Tästä syystä valmistautuminen kisoihin on ollut todella vajavaista, henkinen kuorma sekä sairastelut ovat tuoneet harjoituspäiväkirjaan lepo-merkintöjä. Keväällä alkoi reissun suunnittelu, sen piti olla kaikkea muutakin kuin kisareissu. Heinäkuussa elämä kriisiytyi ja vaikka tilanne meni eteenpäin elokuun jälkeen niin matka oli suunniteltava uudestaan. Kesällä Kivistön peltolenkki vaihtui Lauttasaaren ympärilenkiksi. Siltä lenkiltä on nyt ammennettu uutta tulem...